maanantai 21. toukokuuta 2012

Projekti kolmesataakuusikymmentäkuusi

Laahaan jälleen kerran jälkijunassa kuvieni kanssa. Tässä 10 viimeisen päivän kuvat. Kuukauden aiheiksi valitsimme "Jotain uutta" (15. päivä) ja "Jotain vanhaa" (kuun viimeinen päivä). Elämäni täällä on rutinoitua työtekoa ilman sen suurempia juhlia ja menoja. Nautin olostani :)
Portaikkomme solmukohta.
Apuva! Tiikeri!
Pallomeri ala kotikonstein.
Au pair -kamuni kävi käyttämässä host-äitini ompelukonetta.
"Jotain uutta". Angry Birds-cupcakes
Jonoon järjesty!
Varokaa kenguruita.
Rauhallinen.
Siinäpä rukous minulle.

 











































































Kaunista kevättä, toivottaen Nappikauppias.


torstai 10. toukokuuta 2012

Toukokuun ensimmäiset kymmenen

Project 366
Kevät -valkovuokkojen aikaa.


Ette muuten usko montako erilaista versiota tätä peliä on kaupan hyllyssä.
Tämän näkymän kohtaa, kun nostaa katseensa leikkikentällä.
Vesileikkejä

Vanha piirrustus lukioajoilta.
Lempioksani matkalla yliopistolle Kuopiossa.
Harva jysähtää liikennevaloja päin täällä Yhdysvalloissa, sillä valot eivät ole tolpan nokassa.
I haven't been everywhere, but it's on my list.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Liikenne


Minusta Suomen liikennettä kuvaa paljon tosiasia, että Suomessa on enemmän saunoja kuin henkilöautoja. Tai sitten tuo informaatio kuvaa saunahulluja suomalaisia. Joka tapauksessa minun täytyy todeta, että täällä puolella palloa liikennettä on enemmän ja isommassa määrin kuin Suomessa. Marylandissa asuessani, minulle kerrottiin, että paikallinen ”beltway” on Yhdysvaltojen toiseksi ruuhkaisin –siltä se vaikuttikin.

Näkymä auton takapenkiltä ruuhkaisessa Marylandissa.
Täällä Texasissa autot ja tiet ovat isompia, mutta olin sitten itärannikolla tai täällä etelässä, minua raivostuttaa muutama asia liikenteessä. Tarjoilen teille Top 3 inhokit ja suosikit aiheesta. Sitä ennen kuitenkin kuva pienestä autosta, jonka päällä loisti sädekehä ilmastoystävällisyyden merkiksi.


TOP 3 inhokit liikenteessä
1: Stop-merkit
2: Katujen nimet
3: itsestäänselvyydet liikennemerkeissä

Amerikkalaiset ovat keksineet laitaa stop-merkin joka risteykseen. Raivostuttavaa pysähdellä, etenkin jos näkee ennalta, ettei risteyksessä ole ketään. Monissa paikoissa stop-merkin korvaisi kätevästi väistämisvelvollisuudesta kertova kolmio. Tai mikä parasta, liikenneympyrä! Liikenneympyrä pelastaisi kyllä päivän etenkin ajettaessa kuusisakaraiseen risteykseen.
Stop-merkin alla mainitaan, monestako suunnasta tulevalle on pystytetty stop-merkki.
Teiden nimeämisessä on paljon varaa parantaa. Tein teille esimerkki kaavion siitä, kuinka tiet on välillä nimetty.
Ajan tietä A, jonka nimi muuttuu kesken kaiken Tie B:ksi.
Ajan tietä C ja kohdalleni sattuu aivan samanniminen tie, mutta Rd (road) sijasta kyltissä saattaa lukea Pkwy (parkway) tai St (street).
Ajan tietä D kunnes saavun umpikujaan, edessäni on vain kävelytie. Yllätyksekseni tie jatkuukin samannimisenä polun jälkeen.
Ajan tietä E joka ylittää tien A/B kahdesti, mutta pysyy edelleen samannimisenä.
Tässä muutama itsestäänselvyys liikennemerkeissä (+ muita kylttejä):







Lisäksi teiden varsilla on kylttejä, jotka muistuttavat, ettei risteystä saa tukkia tai että käännyttäessä vasemmalla vastaantulevia autoja tulee väistää. Toisaalta, liikennemerkissä saatetaan muistuttaa myös siitä, että ”laiton roskaaminen” voi tuoda autoilijalle 1000 dollarin sakot. Mikä sitten on laillista roskaamista?

TOP 3 suosikit liikenteessä
1: Käännös oikealle punaista valoa vastaan.
2: Isot parkkipaikat (toisaalta auton saa kadotettua todella helposti)
3: -

Totesin, ettei Amerikan liikenteestä saa millään aikaiseksi kolmea suosikki-asiaa. Inhokkeja löytyisi enemmänkin, kuten
- monitasoristeykset
- autoilijat, jotka eivät anna tietä
- typerät/vaaralliset risteykset




Täällä tosiaan saa kääntyä oikealle vaikka liikennevalo näyttäisi punaista. Sääntönä on, että ensin tulee pysähtyä ja varmistaa avoin tie ennen kuin jatkaa matkaansa toiselle väylälle. Oikeakäännös punaista vastaan voidaan toki kieltää erillisellä liikennemerkillä.


Rekisterit kilvet ovat hauskaa seurattavaa. Toisin kuin Suomessa täällä saa ostettua uniikin kilven muutamalla kymmenellä dollarilla. Suomessa vastaavasta joutuu pulittamaan 1000 euroa. Muutamia hauskoja kilpiä olen bongannut. Mukaan on mahtunut muun muassa: G8PLAY, FITWELL, BRUNET, WHOAMI sekä ORION25 (tämä oli hauska sen takia, koska Orion Pharman Burana itsehoitolääkkeenä täytti 25 vuotta). Lisäksi kuva värikkäästä rekisterikilven taustasta.


Mainittakoon se vielä rekisterikilvistä, että amerikkalaisissa autoissa inva-merkki on merkattu rekisterikilpeen. Perustelut inva-merkin saamiselle eivät ole kummoiset: merkki irtoaa mm. jos kiloja on kertynyt liikaa.

Jotkut pohtivat sitä, että millaisella autolla minä täällä huristelen. Päätinpä ottaa teille kuvan, jotta ei tarvitse enää kysellä. Tässä on perheen kakkosauto, joka on annettu minun käyttööni.


Haha! Olisikin. Jäljempänä seuraa kuva minun pienestä valtamerialuksestani. Meillä on kolmen auton autotalli, mutta tuolla katumaasturihirviölle on turkasen vähän tilaa. Kun tulen talliin sisään, minun pitää lähestyä hitaasti katosta roikkuvaa palloa kunnes se kopsahtaa tuulilasiini. Otin teille kuvan siitä, kuinka paljon jää tilaa auton ja tallin seinän/oven väliin.
 



Julkisesta liikenteestä sen verran, että sellainen on vain isoimmissa kaupungeissa. Washington DC:n metro oli äärimmäisen siisti, koska muun muassa syöminen ja juominen metrossa/metroalueella olivat kielletty kokonaan sakon uhalla. Metrossa ei myöskään saanut tupakoida, sylkeä, huudattaa musiikkia, matkustaa lemmikin kanssa, eikä kuljettaa vaarallisia aineita.



Niin, ja toisissa kaupungeissa ajellaan takseilla.
Jalkakäytäviä on harvakseltaan tarjolla. Jos naapurustoon on rakennettu jalkakäytävä, se on kapea ja monesti jopa tosi huonokuntoinen. Auto on ykkösjuttu puhuttaessa liikkumisesta paikasta A paikkaan B. Jalkakäytävien puute lienee yksi syy sille, että kouluun matkustetaan bussilla, tai että lapset kuskataan opinahjoon. Itsekin kuskaan vanhemman pojista arkipäivisin koululle, joka sijaitsee kilometrin päässä, tämä ihan syystä että meillä ei ole jalkakäytäviä, joita pitkin koulumatka olisi turvallinen. Koulualueilla on myös lasketut nopeusrajoitukset. Vilkkuvat valot kertovat, että on aika päivästä, jolloin lapset jätetään kouluun tai heidät haetaan koulusta. Valojen vilkkuessa tulee alueella ajaa vain 20 mph:n nopeudella. Lasten turvallisuuden kanssa ei sovi leikkiä!

 
P.S. Paloposti, tuntematon kapistus suomalaisessa katukuvaasa. Tätä ei saa pysäköidessä peittää, muuten ropsahtaa sakot.