Joulun ihme

Tämä tapahtui maanantaina, mutta pääset lukemaan tämän vasta keskiviikkona (laiskuuteni vuoksi).

Jos olet lukenut blogini vanhempia tekstejä, sinulle on varmaan muodostunut jonkinlainen kuva siitä, kuinka vaikeaa on saada Will hereille – etenkin maanantaisin. Kello herätti minut tapani mukaan kello 6:20, nousin ylös ja suuntasin vessaan (Toilet on muuten sana, jota ei tule koskaan käyttää, aina pitää puhua nimillä ”bathroom” tai ”restroom”). Kuulin kuinka askeleet laskeutuivat portaita ja suuntasivat kohti huonettani. Ensimmäinen ajatus oli, että host-isä tulee kertomaan, ettei Willin tarvitse mennä kouluun tänään. (Will oli koko viikonlopun vähän ”under the weather” eli ei voinut niin hyvin).

”Good morning Kati!”

Hetken aikaa minulle lyö tyhjää ja mietin olenko nukkunut pommiin. Se on Will, joka toivottaa hyvää huomenta ennen kello puoli seitsemää, MINUN ovellani. Ihmetys oli melkoinen. Minulle selvisi, että poika oli saanut illalla yskänlääkettä, joka oli tuudittanut hänet uneen kuin nukkumatin unihiekka konsanaan. Totesin aamulla host-isälle, että tätä lääkettä voi antaa useamminkin.

Eli siis poika oli hereillä ennen minua. Tässä teille sitten kuvatodiste siitä mikä minua keittiössä odotti. ”Let Will sleep no school for him. he will go to doctor”.

Siis kerrankin kun meikäläisen ei olisi tarvinnut saada poikaa hereille, niin hän päättää nousta itse!

Minun tehtäväkseni jäi kuskata poika lääkäriin. Käteeni annettiin vakuutus- ja luottokortti. Will kuulemma tietäisi reitin lääkärin tykö. Onneksi tiesikin, sillä minulle ei kerrottu edes ilmansuuntaan mihin lähteä. Will on 13-vuotias, joten hän käy pediatrilla, eli lastenlääkärillä. Totuushan on se, että Will on ainakin 185 cm pitkä. Joten odotushuoneessa istuessa mieleeni tuli eräs Frendit-jakso, jossa Ross käy lastenlääkärillä. Hyvä etten nauranut ääneen. 

No, Will kutsuttiin lääkärin tykö (etunimellä!) ja poika käski minun jäädä odottamaan penkille. Minähän jäin. Kymmenisen minuutin kuluttua lääkäri tulee pyytämään minut huoneeseen myös, ja kysäisee oliko minulla jotakin lisättävää Willin kertomiin oireisiin. Ei ollut. Diagnoosiksi keuhkoputkentulehdus ja lääkkeeksi Zithromax. Eikun takki päälle ja suunnaksi apteekki.

Nyt, rakkaat kollegat, tarjoan teille lohdutuksen sanan. Annoin reseptin apteekkitädille ja hän käski meitä käydä odottamaan, lääkkeen saaminen kestäisi noin 20-25 minuuttia. Mitä ihmettä? Eihän meilläkään koskaan noin kauan kestä. Ja kaiken lisäksi minua ennen oli vain yksi asiakas. 

4 farmaseuttia, 2 asiakasta, 25 minuuttia. Siinäpä teille yhtälö purtavaksi.

Koska meillä oli ruhtinaallisesti aikaa kierrellä apteekiputiikissa (tai miten ikinä kääntää suomen kielelle sana pharmacy store), keskustelimme Suomen apteekkien nykytilasta. Will ehdotteli monia tuotteita, joita meidän kannattaisi alkaa myydä. Ensimmäisenä valikoimaamme pitäisi lisätä toimistotarvikkeet: kynät, kumit, vihkot, nitojat ja laskimet. Ehkä vika on vain minussa, mutta en osaa oikein kuvitella Suomen apteekkien hyllyille yliviivaustusseja ja kontaktimuovia. Mitäs jos tätä ehdottaisi YA:lle?

Siinä sitten aikamme kierreltyämme, Will kysyi, tahtoisinko katsella ”beauty products”, siis kauneustuotteita. Kysyin, että onko minulle tarvetta katsella, tai pitäisikö minun ylipäätään käyttää niitä. Voitte arvata mikä oli vastaus. ”YES!” Nopea käännös ylikasvaneeseen muksuun ja ankara katse ja kysymys ”Ai enkö mä ole tarpeeksi kaunis ilman?”. Mietti vähän aikaa ja totesi sitten, että en ole ruma enkä kaunis, vaan jotakin siltä väliltä, eikä hän tiedä yhtä sanaa, jolla kuvata asiaa paremmin. Asia selvä.

Kierrellessä tuli sitten bongailtua luontaistuotteita. Tässä teille muutama tuote

• Melatoniini 3mg (Suomessa reseptivalmiste) 240 tablettia 14.29 dollaria.
• D3-vitamiini 1000IU (eli 25µg) 100 tablettia 9.99 dollaria
• Kalaöljykapseleita 1200mg, 300 kappaletta 25.99 dollaria
• Acidophilus-tabletteja 45 kappaletta 10.99 dollaria
• Valkosipulikapseleita 2000mg ($8.29), Inkiväärikapseleita 550mg ($6.89), valeriaanatabletit 450mg ($5.79)

Kierrettyämme kaikki hyllyjen välit, palasimme takaisin apteekin tiskille ja kävimme kiltisti tuoleille odottamaan. Hetken kuluttua meitä pyydettiin nimellä ja kävin noutamassa lääkkeen. Jäin maksamaan ja Will jo käveli kohti vesiautomaattia. Minä jotenkin odotin siinä lääkeneuvontaa, mutta en saanut sellaista. Farmaseutti näki, kuinka Will suuntasi lääkepaketti kourassaan hakemaan vettä, joten hädissään kysyi, tietääkö poika miten lääkettä käytetään ja alkoi kertoa ohjetta. Totesin siihen, että olen farmaseutti Suomesta ja tunnen tämän lääkkeen. Kiitos ja kumarrus, ystävällinen hymy ja matkaan sitten.

Azithromysiini 250mg 6 tablettia hintaan 4,10 dollaria. Ei niin juurikaan eroa Suomen hintoihin. Paketissa ei muuten ollut minkäänlaista pakkausselostetta.

P.S. Minähän en siis edes tiennyt missä tämä lääkärikeskus sijaitsi. Onneksi takapenkillä istui ihmisnavigaattori. Kotimatkalla poju keksi neuvoa minulle oikoreitin asutusalueen läpi. Minä hullu tietysti kuuntelin ja käännyin, kun hän keksi ehdottaa nopeampaa reittiä. Hetki siinä naapurustossa ajettuamme Will toteaa, ettei hän tiedä missä olemme. Ei kun auto parkkiin tien sivuun ja hanskalokerosta oikea navigaattori esille. Kyllähän sitä kotiin selvittiin.