Posti
kulkee, kun Kusti polkee, eikös? Näinhän se täälläkin tapahtuu. Jotkin asiat
vain ovat erilailla kuin Suomessa.
Elokuvissa
nuori poika ajaa idyllisellä omakotitaloalueella ja heittää muoviin pakatut
sanomalehdet talojen pihateille, nurmikoille, kukkapenkkeihin tai sitten
suoraan taloon ikkunasta sisälle. Kyllä sanomalehdet tulevat muoviin
käärittynä, mutta yhtäkään fillaripoikaa en ole vielä nähnyt. Ehkä minun
pitäisi keittää aamukahvit ja käydä kyttäyskeikalle pusikkoon. Minulla on vahva
usko elokuvien pyöräilevään pikkupoikaan, joka jakaa sanomalehtiä. Pakkohan sen
on olla totta!
Kirjeet
toimitetaan pitkulaisissa kirjekuorissa, eikä suinkaan suomalaiseen tapaan
tylsässä A4:n puolikkaassa. Kirjeitä tulee paljon, mutta suurin osa niistä
tuntuu olevan roskapostia.
Postilaatikot
toimivat kuten Suomessakin, mutta yksi asia on paremmin kuin Suomessa. Täällä
postilaatikko ei ainoastaan vastaanota postia, vaan se myös lähettää sitä.
Tiedättekö nuo punaiset pienet liput postilaatikkojen kyljissä? Elin
harhakuvitelmassa, että lippu nostetaan ylös, kun posti saapuu, mutta lipulla
onkin täysin toisenlainen tarkoitus. Kun minä haluan lähettää kirjeen, panen
sen meidän postilaatikkoon ja nostan lipun postimiehelle merkiksi, että
laatikko sisältää matkaan lähtevää materiaalia. Rakastan tätä keksintöä!
Postipaketteja
ei tarvitse noutaa postin toimistosta, vaan ne toimitetaan kotiovelle asti.
Paketit jätetään kynnykselle odottamaan, että asukki saapuu kotiin. Minua
ihmetyttää, että paketit eivät lähde kenenkään koiranulkoiluttajan matkaan.
Täällä tunnutaan luotettavan naapureihin.
Postimerkit
sisämaan postille ovat muistaakseni 42 tai 44 centtiä ja jos tahtoo lähettää
kirjeensä ykkösluokassa, tulee postimerkin viereen lätkäistä 2 centin
lisämerkki. Pistää kuulemma Kustin polkemaan nopeammin. Suomeen kortin lähettäminen maksaa 98
centtiä, mutta suoraan tällaista merkkiä ei minulle ole myyty, muuta kuin tylsästä postimerkkiautomaatista.
P.S.
Eräänä aamuna bongasin lehtienjakajan, eikä kyseessä ollut polkupyörällä ajava
pikkupoika vaan lava-auton perällä seisova aikuinen mies. Olin aavistuksen
pettynyt.
P.P.S. Päivitän kesäkuun kuvat projektiin tässä samalla.
| Laiskalle, taipumattomalla immeiselle kätevä jalanpesulaite. |
| Taas yksi orava! |
| Kotikadultamme |
| Paikallisen lukion koripallojoukkueen nimikoitu tuoli. |
| 30.6. Aiheena "vesi" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti