perjantai 6. heinäkuuta 2012

Posti


Posti kulkee, kun Kusti polkee, eikös? Näinhän se täälläkin tapahtuu. Jotkin asiat vain ovat erilailla kuin Suomessa.

Elokuvissa nuori poika ajaa idyllisellä omakotitaloalueella ja heittää muoviin pakatut sanomalehdet talojen pihateille, nurmikoille, kukkapenkkeihin tai sitten suoraan taloon ikkunasta sisälle. Kyllä sanomalehdet tulevat muoviin käärittynä, mutta yhtäkään fillaripoikaa en ole vielä nähnyt. Ehkä minun pitäisi keittää aamukahvit ja käydä kyttäyskeikalle pusikkoon. Minulla on vahva usko elokuvien pyöräilevään pikkupoikaan, joka jakaa sanomalehtiä. Pakkohan sen on olla totta!

 
Kirjeet toimitetaan pitkulaisissa kirjekuorissa, eikä suinkaan suomalaiseen tapaan tylsässä A4:n puolikkaassa. Kirjeitä tulee paljon, mutta suurin osa niistä tuntuu olevan roskapostia.


Postilaatikot toimivat kuten Suomessakin, mutta yksi asia on paremmin kuin Suomessa. Täällä postilaatikko ei ainoastaan vastaanota postia, vaan se myös lähettää sitä. Tiedättekö nuo punaiset pienet liput postilaatikkojen kyljissä? Elin harhakuvitelmassa, että lippu nostetaan ylös, kun posti saapuu, mutta lipulla onkin täysin toisenlainen tarkoitus. Kun minä haluan lähettää kirjeen, panen sen meidän postilaatikkoon ja nostan lipun postimiehelle merkiksi, että laatikko sisältää matkaan lähtevää materiaalia. Rakastan tätä keksintöä!


Postipaketteja ei tarvitse noutaa postin toimistosta, vaan ne toimitetaan kotiovelle asti. Paketit jätetään kynnykselle odottamaan, että asukki saapuu kotiin. Minua ihmetyttää, että paketit eivät lähde kenenkään koiranulkoiluttajan matkaan. Täällä tunnutaan luotettavan naapureihin.

Postimerkit sisämaan postille ovat muistaakseni 42 tai 44 centtiä ja jos tahtoo lähettää kirjeensä ykkösluokassa, tulee postimerkin viereen lätkäistä 2 centin lisämerkki. Pistää kuulemma Kustin polkemaan nopeammin.  Suomeen kortin lähettäminen maksaa 98 centtiä, mutta suoraan tällaista merkkiä ei minulle ole myyty, muuta kuin tylsästä postimerkkiautomaatista.

P.S. Eräänä aamuna bongasin lehtienjakajan, eikä kyseessä ollut polkupyörällä ajava pikkupoika vaan lava-auton perällä seisova aikuinen mies. Olin aavistuksen pettynyt.

P.P.S. Päivitän kesäkuun kuvat projektiin tässä samalla. 

Laiskalle, taipumattomalla immeiselle kätevä jalanpesulaite.
Taas yksi orava!
Kotikadultamme
Paikallisen lukion koripallojoukkueen nimikoitu tuoli.
30.6. Aiheena "vesi"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti