Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Olen ihmetellyt muutamia asioita amerikkalaisessa elämässä. Tässä teille lista huomioistani:

Vesihanat

Amerikkalaiset osaavat kyllä lähettää miehen jos parikin Kuuhun, mutta kuuma ja kylmä vesi tarjoillaan yllättävän monessa kylpyhuoneessa kahdesta eri vivusta. Mikä on, ettei hanoihin voida asentaa kylmän ja kuuman veden sekoittajaa?

Kupongit

Amerikkalaiset mainoslehdet ovat täynnä kuponkeja, joita kaikkein tarkkakukkaroisimmat leikkaavat talteen tehdäkseen ruokaostoksensa. Monien kauppojen nettisivuilta voi myös käydä tulostamassa kuponkeja. Eivätkö amerikkalaiset voisi siirtyä bonuskorttijärjestelmään?

Amerikkalainen tapa pedata sänky

Pussilakanaa ei tunneta Yhdysvalloissa, vaan täällä pussilakanan korvaa lakana ja päälle levitettävä täkki. Otin teille kuvan kuinka amerikkalainen tykkää pedata sänkynsä. Minun kuvastani tosin puuttuu kasa tyynyjä päiväpeiton (täkin) päältä.

Kuparipennit

Inhoan kuparipennejä kuin kuka tahansa paikallinen. Penneillä ei tee juuri mitään ja ne vain kerääntyvät lompakkoon. Ärsyttävää.

Roskikset tien viereen

Kerran viikossa talouden roskikset tulee raahata tien viereen roskakuskia varten –niin ja illalla tietysti takaisin talon sivustalle. Kierrätystä ei tunneta kaikissa kylissä ja kunnissa. Jos kuitenkin kaupunki tarjoaa kierrätyspalvelun, kierrätyslaatikkoon saa koota kaiken kierrätettävän materiaalin sekaisin (muovi, lasi, metalli). Kuka sen sitten lajittelee? En minä vain tiedä

”Cash back”-kassoilla

Monet kaupat tarjoavat käteisnostoja kassoillansa. Tämä on mielestäni todella kätevä keksintö. Ostoksia maksaessa sirumaksupäätteeseen voi naputella summan, jonka tahtoo nostaa kassalta.

Jätemylly keittiön lavuaarissa

Tämä on mielestäni hauska keksintö. Kaiken vesimelonia pienemmän voi vain runnoa lavuaarin putkistoon ja mylly hoitaa homman niin, ettei erillistä ruoansulattaja-litkua tarvitse kaataa perään. Mutta toisaalta, mitä haaskausta huuhdella kaikki ruoanjätteet putkista alas, kun ne voisi kierrättää biojätteenä.

Shekit

Shekeillä voi maksaa palkan, kaverille velkansa tai vaikka kaupassa. Tämä ei oikein istu pieneen tajuntaani, sillä eihän meillä Suomessa käytetä shekkejä muuna kuin valmistujaislahjoina ja stipendeinä.

Uskonto

Amerikkalaiset ovat tunnetusti uskovaista kansaa, Texas ehkä vielä enemmän kuin muut osat valtiosta. Jos uskontoon ei pääse muuten käsiksi kuin, että teiden varret ovat täynnä megakirkkoja, kannattaa kiinnittää huomiota päivittäisiin asioihin.

Raamatun paikka kanamunakennossa.

Kylmälaukut

Etenkin Texasin lämpöisessä säässä kylmälaukku on ehdoton, jos tahtoo mukanaan kulkevien juomien pysyvän kylminä. Laukkuihin pistettäviä kylmäkalleja on olemassa, mutta silti jääkuutiot tuppaavat olemaan suositumpi vaihtoehto. Huoltoasemat, hotellit ja ruokakaupat myyvät isoja muutaman litran vetoisia jääpalasäkkejä. Näiden sisällön, kun kippaa kylmälaukkuun, niin juomat pysyvät kylminä. Voi että sitä veden määrää…

Lehtiautomaatit

Kiireinen työläinen voi napata lehtiautomaatista matkaan mukaan päivän uutiset. Näistä pömpeleistä saa myös asunnonvuokraus-lehtiä. Las Vegasissa lehtiautomaatit olivat pullollaan puolialastomien naisten täyttämiä lehtiä.

Automaattiset puhelinmyyjät sekä puhelinmielipidemittaukset yms.

Kuvittele tilanne. Saat puhelu vieraasta numerosta. Päätät vastata. Toteat, että luurin toisessa päädyssä on nauhoitettu puhelinmyyjä ja saat asioida hänen kanssaan valitsemalla oikean vaihtoehdon numeronäppäimillä. Amerikkalaiset eivät ole keksineet käyttää ääninauhoja vain puhelinmyyntiin, mutta myös asiakaspalautteen keräämiseen ja kyselytutkimusten tekemiseen.

Isänmaallisuus

Monen omakotitalon seinästä sojottaa lipputanko ja tangossa liehuu punavalkoraitainen lippu tähtikuviolla somistettuna. Welcome to the United States of America! Kansallislaulu lauletaan aina vain kun voidaan, eli jokaisen urheilupelin alussa sekä ulkoilmakonsertissa.

Lentopisteet

Lentopisteet ovat selvästi amerikkalaisten juttu. Jotkin pankit jopa tarjoavat lentopisteitä jokaisesta luottokorttiostoksesta. Silti minusta tuntuu, että moni amerikkalainen tuhlaa mielellään vuorokauden pari ajaakseen paikasta toiseen, eikä lentääkseen. Texasista Kaliforniaan on kuulemma ”vain vuorokauden ajomatka”.

Imurit

Amerikkalaiset osaavat tehdä siivoamisesta inhottavaa. Katsokaa nyt tätäkin imuria! Järjettömän painava ja hankala ohjastaa. Vielä pitäisi saada ikuiset kokolattiamatot tällä imuroitua. Ei muuten tarvitse kuntosalitreeniä tämän imuroinnin jälkeen. Jos tulen ajatelleeksi kokolattiamaton puhtautta, menee selkääni pitkin inhotuksesta kylmät väreet.

Asiakaspalvelu

Asiakaspalvelu pelaa joka paikassa ja melkein kaikissa kaupoissa tarjotaan apua ennen kuin ehtii edes astua kynnyksen yli. Jostakin kumman syystä, tämä ei kuitenkaan päde apteekkien palveluun. Hyllyjen välissä saa toikkaroida pitkänkin aikaa, eikä kukaan tule tarjoamaan asiantuntemustaan. Ehkä tämä sen takia, että apteekit ovat vain pieniä nurkkauksia supermarketeissa, farmaseuttisen henkilökunnan aika menee kaikki reseptilääkkeiden toimittamiseen. Ei siis toimi aivan niin kuin tässä mainoksessa.

Että tällaista tällä kertaa. Kuulumisiin!

Helteistä heinäkuuta!

Vuosi kulkee kovaa vauhtia eteenpäin. Nyt on keritty jo heinäkuuhun! Tässä kahden viikon kuvat projektiin.

Lempeän lämpöistä

Pikkukakkosesta suosikkihahmoni Pat ja Mat. Ovat kuulemma tsekkiläisiä

Viimeinen näin aidon texasilaisen öljypumpun.

Käytettyjen kirjojen kauppa ei myynyt suomi-englangti-sanakirjaa, mutta katsokaa mitä löytyi naapurimaamme sanakirjan välistä.

Aurinkoista kesää!

Suomalainen peltomaisema napattu veljeni kameralla.

Jalanjäljet laiturilla.

Lempinäkymäni leikkipuistossa.

Edellisen kodin takapihan uima-altaassa kelpaisi vilvoitella.

Näkymä uuden kodin ikkunasta.

Suomen mansikoita viime kesältä.

Pari kesää sitten oli kuuma...

Jos meillä on kalakukko, niin amerikkalaisilla voi olla sitten kalasika?

Taidetta seinällä -perampi kuin monet graffitit.

Posti

Posti kulkee, kun Kusti polkee, eikös? Näinhän se täälläkin tapahtuu. Jotkin asiat vain ovat erilailla kuin Suomessa.

Elokuvissa nuori poika ajaa idyllisellä omakotitaloalueella ja heittää muoviin pakatut sanomalehdet talojen pihateille, nurmikoille, kukkapenkkeihin tai sitten suoraan taloon ikkunasta sisälle. Kyllä sanomalehdet tulevat muoviin käärittynä, mutta yhtäkään fillaripoikaa en ole vielä nähnyt. Ehkä minun pitäisi keittää aamukahvit ja käydä kyttäyskeikalle pusikkoon. Minulla on vahva usko elokuvien pyöräilevään pikkupoikaan, joka jakaa sanomalehtiä. Pakkohan sen on olla totta!

 

Kirjeet toimitetaan pitkulaisissa kirjekuorissa, eikä suinkaan suomalaiseen tapaan tylsässä A4:n puolikkaassa. Kirjeitä tulee paljon, mutta suurin osa niistä tuntuu olevan roskapostia.

Postilaatikot toimivat kuten Suomessakin, mutta yksi asia on paremmin kuin Suomessa. Täällä postilaatikko ei ainoastaan vastaanota postia, vaan se myös lähettää sitä. Tiedättekö nuo punaiset pienet liput postilaatikkojen kyljissä? Elin harhakuvitelmassa, että lippu nostetaan ylös, kun posti saapuu, mutta lipulla onkin täysin toisenlainen tarkoitus. Kun minä haluan lähettää kirjeen, panen sen meidän postilaatikkoon ja nostan lipun postimiehelle merkiksi, että laatikko sisältää matkaan lähtevää materiaalia. Rakastan tätä keksintöä!

Postipaketteja ei tarvitse noutaa postin toimistosta, vaan ne toimitetaan kotiovelle asti. Paketit jätetään kynnykselle odottamaan, että asukki saapuu kotiin. Minua ihmetyttää, että paketit eivät lähde kenenkään koiranulkoiluttajan matkaan. Täällä tunnutaan luotettavan naapureihin.

Postimerkit sisämaan postille ovat muistaakseni 42 tai 44 centtiä ja jos tahtoo lähettää kirjeensä ykkösluokassa, tulee postimerkin viereen lätkäistä 2 centin lisämerkki. Pistää kuulemma Kustin polkemaan nopeammin.  Suomeen kortin lähettäminen maksaa 98 centtiä, mutta suoraan tällaista merkkiä ei minulle ole myyty, muuta kuin tylsästä postimerkkiautomaatista.

P.S. Eräänä aamuna bongasin lehtienjakajan, eikä kyseessä ollut polkupyörällä ajava pikkupoika vaan lava-auton perällä seisova aikuinen mies. Olin aavistuksen pettynyt.

P.P.S. Päivitän kesäkuun kuvat projektiin tässä samalla. 

Laiskalle, taipumattomalla immeiselle kätevä jalanpesulaite.

Taas yksi orava!

Kotikadultamme

Paikallisen lukion koripallojoukkueen nimikoitu tuoli.

30.6. Aiheena "vesi"

Jäätelöautomaatti ja lohikäärmeauto

Päätin taas viikon tauon jälkeen päivittää project 366:n. Tässä kahdeksan uutta kuvaa.

Rakkautta hiekassa

Kukka

Näitä otuksia riittää

Toblerone poikineen

Jäätelöautomaatti lukion aulassa. Toiminta-ajat "ennen koulua" ja "koulun jälkeen"

Pelkästäänkö työntekijöiden pitää pestä kädet?

Tämä auto on nimetty lohikäärmeeksi

Yhdysvalloissa tiedät aina mihin ilmansuuntaan olet ajamassa

Cowboys Stadium

Pääsin vierailemaan eilen lauantaina paikallisen jalkapallo (huom! amerikkalaisen) joukkueen kotiareenalla. Wikipediasta kun kurkistaa areenan tietoja, saa selville, että penkkejä löytyy 80 000 katsojalle. Ihan vertailun vuoksi päätin kurkata, mikä mahtaa olla Hartwall areenan kapasiteetti. Maksimi määrä Hartwall areenalla järjestettävään konserttiin on 15 000 ihmistä. Siis vajaa viidesosa siitä, mitä Cowboys Stadium nielee sisäänsä!

Nahkapenkit mukitelinein varustettuna

Jos uskomme wikipediaa ( ja miksemme uskoisi? Onhan tuo sentään kaikkien muokattavissa oleva sähköinen tietosanakirja) Cowboys Stadium on Yhdysvaltojen 25. suurin jalkapallo areena. Siis sehän tarkoittaa käytännössä aivan pikku kyläpahaisen hikistä nurmikenttää. Toista se kyllä oli sisältä…

Mikä mahtoi olla sitten vierailuni syy areenalle? No syyhän oli tietenkin poliisit ja palomiehet! Vuotuinen varainkeruukampanja pistää paikalliset poliisit ja palomiehet mittelemään toisiaan vastaan amerikkalaisen jalkapallon saralla. Pelistä en ymmärtänyt juuri mitään, mutta fiilis oli mukavan leppoisa ja areena oli kaunis niin päältä kuin sisältä.

Host-isäni pelasi poliisien joukkueessa. Kaikessa pelin tiimellyksessä ja tohinassa pääsi sattumaan ikävä haaveri: hänen olkapäänsä muljahti sijoiltaan. Ehkä tämän (tai jonkin aivan toisen syyn takia), poliisit hävisivät lopulta ottelun lukemin 21-13 tai jotain sinne päin.

Pelin alussahan laulettiin jo tutuksi tullut Amerikan kansallislaulu seisten, oikea käsi sydämen päälle asetettuna. Kerron teille kumminkin totuuden: minä en näin tehnyt, olenhan suomalainen. Paikalla oli myös molemmille joukkueille cheerleaderit. Ala-asteikäiset tytöt (ja pari poikaa) olivat pukeutuneet asiaan kuuluvalla tavalla ja voltit ja kärryn pyörät onnistuivat heiltä leikiten. Olin aavistuksen kateellinen.

P.S. Tänään tulee kuluneeksi 8 kuukautta reissussa.