Cowboys Stadium

Pääsin vierailemaan eilen lauantaina paikallisen jalkapallo (huom! amerikkalaisen) joukkueen kotiareenalla. Wikipediasta kun kurkistaa areenan tietoja, saa selville, että penkkejä löytyy 80 000 katsojalle. Ihan vertailun vuoksi päätin kurkata, mikä mahtaa olla Hartwall areenan kapasiteetti. Maksimi määrä Hartwall areenalla järjestettävään konserttiin on 15 000 ihmistä. Siis vajaa viidesosa siitä, mitä Cowboys Stadium nielee sisäänsä!

Nahkapenkit mukitelinein varustettuna

Jos uskomme wikipediaa ( ja miksemme uskoisi? Onhan tuo sentään kaikkien muokattavissa oleva sähköinen tietosanakirja) Cowboys Stadium on Yhdysvaltojen 25. suurin jalkapallo areena. Siis sehän tarkoittaa käytännössä aivan pikku kyläpahaisen hikistä nurmikenttää. Toista se kyllä oli sisältä…

Mikä mahtoi olla sitten vierailuni syy areenalle? No syyhän oli tietenkin poliisit ja palomiehet! Vuotuinen varainkeruukampanja pistää paikalliset poliisit ja palomiehet mittelemään toisiaan vastaan amerikkalaisen jalkapallon saralla. Pelistä en ymmärtänyt juuri mitään, mutta fiilis oli mukavan leppoisa ja areena oli kaunis niin päältä kuin sisältä.

Host-isäni pelasi poliisien joukkueessa. Kaikessa pelin tiimellyksessä ja tohinassa pääsi sattumaan ikävä haaveri: hänen olkapäänsä muljahti sijoiltaan. Ehkä tämän (tai jonkin aivan toisen syyn takia), poliisit hävisivät lopulta ottelun lukemin 21-13 tai jotain sinne päin.

Pelin alussahan laulettiin jo tutuksi tullut Amerikan kansallislaulu seisten, oikea käsi sydämen päälle asetettuna. Kerron teille kumminkin totuuden: minä en näin tehnyt, olenhan suomalainen. Paikalla oli myös molemmille joukkueille cheerleaderit. Ala-asteikäiset tytöt (ja pari poikaa) olivat pukeutuneet asiaan kuuluvalla tavalla ja voltit ja kärryn pyörät onnistuivat heiltä leikiten. Olin aavistuksen kateellinen.

P.S. Tänään tulee kuluneeksi 8 kuukautta reissussa.