sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Monopoly

8-vuotias hoidokkini kysyi minua pelaamaan Monopolya hänen kanssaan. Kerrottakoon teille totuus: rakastan lautapelejä, mutta en pidä Monopolysta. Koska minulle maksetaan lasten kanssa leikkimisestä, suostuin pojan pyyntöön.

Lautahan näytti samalta kuin suomalainen versionsa. Tosin tietysti katujen nimet olivat erilaiset. Otin teille kuvan paikallisesti ”Simonkadusta” sekä ”Erottajasta”.  Myös talot ja hotellit olivat samanlaiset, mutta nappuloissa oli eräs aivan outo kimpale. Rahasäkki kai tuo lienee. Mikä minua hämmästytti kovin, oli setelien summat. Pienin summa oli yksi dollari ja suurin 500 dollaria. Vuokrat tonttia kohti saattoivat olla vain 18 dollaria. Kyllä minä pidän suurista summista pelattaessa Monopolya!





En muista mitä suomalaisen Monopolyn TULOVERO-ruudussa sanotaan. Onko niin, että myös Suomessa saa valita 10% tuloistaan tai kiinteän summan?

 
Säännöt eivät muuten menneet yhtään niin kuin oikeassa Monopolyssa, mutta päätin olla puuttumatta pojan sääntöihin. Muun muassa rakentaa sai heti kun oli ostanut tontin, vankilasta ei tarvinnut maksaa itseään ulos, kaikki maksut tapahtuivat pankkiin ja tontteja ei kiinnitetty, jotta pelin lopun häämöttäessä saisi enemmän rahaa. Sopi minulle, sillä tämä vähensi peliaikaa neljästä tunnista 10-20 minuuttiin.

Kun olin tappiolla, alkoi pelikamuni jakaa minulle rahaa omistaan ”I help you”. Selitin pojalle, että pelin TARKOITUKSENA on, että muut pelaajat menettävät rahansa, ja vain yksi voi voittaa.

Saa nyt nähdä monenako päivänä pelaamme Monopolya. Onhan tässä kesälomaa jäljellä.

P.S. Tapahtuipa tässä viikolla sellainenkin, että samainen hoidokkini pyysi minua poikkeamaan pikaruokapaikan drive-in-luukulla ostamassa hänelle ruokaa. Kieltäydyin, ja sanoin meidän menevän kotiin, missä kokkaisin pojalle lounaan.  Vastaus tuli huokaisten ”You are just like my parents”. Kysyin häneltä, että mikä minun sitten pitäisi olla? ”My babysitter”, kuului pojan vastaus.

No, talon sisällä pitää olla vain yhdet säännöt, joten kaipa minä sitten olen kuin yksi hänen vanhemmistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti