Muutama sana kouluista

Kesäloma alkoi. Tarkoittaa siis sitä, että minulla tulee olemaan kotona kolme lasta 9 tunnin vahtivuorollani. Tiedossa on varmasti hauskoja hetkiä sekä aikoja, jolloin minun pitää erottaa lapset toistensa kurkuista.

Alkuun tällainen ihmettelemisen arvoinen asia. Bongasin nämä automaatit ala-asteen käytäviltä.

Amerikkalainen koulujärjestelmä on jokseenkin kummallinen. Täällä ei tunneta varsinaista lastentarhaa eikä päiväkerhoja, vaan suurin piirtein kaikki edellä mainittu kulkee nimellä ”pre-school” oli huonolle suomelle käännettynä ”ennakko-koulu”.

Pre-school aloitetaan 3-vuotiaana, kindergarteniin mennään 5-vuotiaana, ensimmäiselle luokalle siirrytään kun täytetään kuusi. Vitosluokkaan (11-vuotiaaksi asti) ollaan elementary schoolissa, minkä jälkeen siirrytään middle schooliin. Tässä koulussa toimivat luokat 6-8. Täytettäessä 14 on aika aloittaa high school, joka kestää täällä Amerikassa neljä vuotta aina kahdenteentoista luokka-asteeseen asti. ”Lukiosta” valmistuessa amerikkalaisnuoret ovat 18-vuotiaita.

Opettajat saavat maalatut parkkiruudut kouluvuoden alussa, jos ovat valmiita maksamaan siitä pienen summan. Kuvat ovat paikallisen high schoolin pihalta.

Suurin piirtein kaikki urheilu tapahtuu kouluissa, eikä varsinaisia koulun ulkopuolisia urheiluseuroja ole. Ainakaan minä en ole törmännyt tällaiseen. Urheilu tapahtuu koulupäivän jälkeen, mikä pidentää entisestään koulupäivien pituutta. Jotkin lajit tosin ovat aikaisin aamulla, jopa alkaen kello kuusi.

Mitä tässä olen kouluelämää seurannut, niin sen ainakin voin sanoa, etteivät amerikkalaiset panosta teksti-/tehtäväkirjoihin. Kotitehtävät (jos niitä on lainkaan) tulevat monistemuodossa. Toiselta luokalta valmistunut hoidokkini kantoi kotiin aina kouluviikon aluksi neljän sivun monistenipun, josta tehtävät piti olla tehtynä perjantaiaamuun mennessä. Nivaska sisälsi kaksi sivua äidinkieltä (englantia) ja 2 sivua matematiikkaa. Jos oikein muistan, niin toisella luokalla meille tuli melkein tuon verran kotitehtäviä joka päivä, eikä suinkaan joka viikko.

Amerikkalaiset panostavat todella paljon oman maansa ja osavaltionsa historian opiskeluun. Matematiikan saralla minusta taas tuntuu, että autoin host-muksuani kolmen kuukauden ajan aivan samoissa tehtävissä. Ja omana mielipiteenäni, tapa opettaa kertolaskuja oli aavistuksen ontuva. Bongasin myös tehtävän, joka sisälsi asiavirheen. Otin teitä varten kuvakoosteen.

Miksi tehtäväkirjoja ei sitten suosita? Host-äitini valaisi minua, ja kertoi, että tämä järjestelmä on ollut käytössä muutamia vuosia. Johtuu kuulemma ihan siitä syystä, että opettajien pitää itse kustantaa oppitunneilla käytettävät materiaalit (tietyissä kouluissa/osavaltioissa ainakin). Monistenipun kopioiminen tulee halvemmaksi kuin tehtäväkirjojen ostaminen. Rahassa ehkä säästetään, muttei materiaaleissa. Kuitenkin seinälle ripustetussa julisteessa kerrotaan, kuinka planeettamme voidaan pelastaa.

Kouluissa on tarjolla pientä maksua vastaan lounas. Nappasin teille kuvan koulun seinällä roikkuneesta ruokalistasta.  Vaihtoehtoja on useita ja valikoima on aavistusta eksoottisempi kuin suomalainen ”jauhelihamakaronilaatikko ja porkkanaraaste”.

Harva oppilas kävelee tai pyöräilee kouluun. Täällä kulkuneuvona toimii keltainen koulubussi tai perheen auto. Meidän perheessämme vanhempi koululaisista tulee ja menee bussilla, kun taas nuorempi kuskataan kouluun. Tämä ihan sen takia, että meidän piirikunnassamme/osavaltiossamme bussikyyti ei ole ilmainen. Tulee halvemmaksi kuskata toinen muksuista kouluun, kuin että pulittaisi molemmille lapsista bussiliput.

Sananen vielä koulubusseista. Kun bussi pysähtyy ottamaan/jättämään koululaisia, laittaa kuski päälle vilkkumaan ensin keltaiset valot. Tämä kertoo bussin aikeista pysähtyä. Pysähtymisen jälkeen valot muuttuvat vilkkuviksi punaisiksi, mikä tarkoittaa sitä, ettei bussia saa ohittaa vaan jokaisen tiellä liikkuvan auton tulee pysähtyä ja odottaa, että lapset ovat siirtyneet turvallisesti bussille/bussilta. Jos punaisten valojen ohituskieltoa ei noudata, voi ohittajalle rapsahtaa parin tuhannen dollarin sakot.