keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Heijastus

Project 366 aihe helmikuun viimeiselle päivälle oli heijastus. Tässä päivien 28 ja 29 kuvat.
Ruotsalainen lätäkkö
Heijastus puutarhapöydässä.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Etupihalla

Project 366 esittelee tänään kuvia etupihaltamme.
Amerikkalainen lyhtypylväs.
Katse kohti korkeuksia.
Isänmaallisuutemme tunnus liehuaa autotallin seinällä.
Näkymä oikealle.
Näkymä vasemmalle.
Koristelaatta ulko-ovemme vieressä.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Aamupalaksi

Heräsin tänään (sunnuntai) aamulla aikaisin. Koska en halunnut nousta heti sängystä, kaivoin veljeni lähettämät House-DVD:t esille ja katsahdin pari jaksoa mustalla huumorilla höystettyä lääkärisarjaa (suomi teksteillä). Alakertaan tallustelin vasta kello kahdeksan jälkeen.

Host-vanhempien viettäessä lomaa Karibian auringon alla host-mummi on asunut tämän viikon täällä lasten ja minun kanssani. Isoäiti osti eilen donitseja, jotta saisimme jotakin hyvää aamupalaksi sunnuntain kunniaksi. 7-vuotias Dominik heräsi kuitenkin kukonlaulun aikaa, koki itsensä nälkäiseksi ja söi mummin ostamat puoli tusinaa donitsia. (Huomautus: poika on pohjaton kaivo.)

Host-mummi (jonka nimi on muuten Ilona) oli todella pettynyt, ettei suomalainen au pair päässyt maistamaan amerikkalaisia donitseja. Siispä hän keksi, että pakkaudutaan autoon ja ajetaan donitsi-leipomoon aamupalalle. Hullu idea, minä tykkäsin.

Donitsi-taivaan nimi ei ole Arnolds vaan Krispy Kreme. Täytyy myöntää, että suoraan hihnalta saatu, sokerilla päällystetty donitsi vei kielen mennessään. Melkein 2-vuotias Max sai aikaiseksi melkoisen sotkun mussuttaessaan suklaalla kuorrutettua donitsia. Itse selviydyin melko hyvin omista herkuistani, paitsi, että paita sekä farkut olivat suklaassa -kiitos kuuluu Maxille.

Sokerihuuruisin terveisin, 

Nappikauppias / Au pair




perjantai 24. helmikuuta 2012

Ruoka

Millaista on amerikkalainen ruoka? Koostuuko menu pelkistä hampurilaisista ja pitsasta?

Edellisessä host-perheessäni nuorempi pojista ihmetteli kovin, kun vastasin, ettei Suomessa ole hänen tiedustelemiaan ravintoloita (Burger King, Taco Bell, California Tortilla, Wendy’s jne). Mitä ihmettä te sitten syötte Suomessa?

En ole koskaan käynyt pikaruokapaikan drive in-luukulla Suomessa. Ensimmäisellä viikolla Marylandissa kävimme perheeni kanssa kolmesti noutamassa ruokaa ajomatkalla. Sairasta. Nykyisessä host-perheessäni kokataan päivittäin ja noutoruokaa (kiinalaista) saa kerran pari kuukaudessa. Eineksiin sorrutaan vain tulipalo kiireessä. Tämähän sopii, sillä noutoruoka tuli jo korvista ulos Marylandissa vietetyn 3 kuukauden jälkeen.

Aamupalaksi saa halutessaan muroja. Kuivamuonakaapissamme on neljää erilaista sorttia: hunajarinkuloita, rapsakoita kanelityynyjä (jotka tietenkin maito mössää aivan niin kuin minkä tahansa muron), vaahtokarkkimuroja sekä eräänlaista pähkinämysliä.

Maapähkinävoita tungetaan joka paikkaan: karkkeihin, jäätelöön, kekseihin ja ai niin ja tärkein: leivän väliin! Tosin enpä ole yhtäkään maapähkinävoilla siveltyä leipää täällä ollessani syönyt. Ehkä olisi jo korkea aika.

Elokuvissa näkee usein kuinka sydänsuruista kärsivä ihminen mättää jäätelöä suuresta astiasta suoraan lusikalla. Isoja jäätelökippoja on kyllä, mutta ei niin monia. Itse asiassa törmäsin pieniin annoskokoisiin kippoihinkin. Kuvassa Nokiani sekä pieni B&J viime joulukuulta.

Jäätelömakuja on useita ja samoin on myös jogurttien kanssa. Mielikuvitusta ei tarvitse säästellä kun keksitään uusia makuja. Täällä puolella maailmaa ei tyydytä vain mansikkaan ja vaniljaan. Makuja löytyy jos minkälaista. Tarjoilen teille pari vaihtoehtoa. Kuinka teille maistuisi jogurtteina kermainen banaanipiirakka tai piparkakku? Täytyy todeta, että molemmat jogurtit olivat hyviä.

Jäätelö ei kuitenkaan liene amerikkalaisten ykkösherkku. Kärjessä tulee varmasti jäätynyt jogurtti eli frozen yogurt.

Yogurtland on todella mielenkiintoinen putiikki. Saat kipon johon voit itse valuttaa jogurttikoneesta haluamasi maun ja määrän. Lisäksi saat koristella annoksesi erilaisilla suklaahipuilla, hedelmillä/marjoilla, karkeilla ja niin edelleen. Kävimme saksalaisen kaverini kanssa viikonloppuna nauttimassa tätä amerikkalaista herkkua. Tiputin annokseni päälle muutamia pensasmustikoita. Tästäkös syntyi keskustelu kun kerroin kaverilleni, etteivät nämä oikeastaan ole mustikoita vaan mustikat ovat metsän siimeksessä kasvavia, pieniä todella värjääviä marjoja. Eipä saksalainen tiennyt tätä.

Jogurtin hinta määräytyy painon mukaan. 2,5 desilitraa jogurttia lisukkeiden kera maksoi euroissa 2,75. Taitaa jäätelökioskilla yksi pallo maksaa tulevana kesänä reippaasti yli kolme euroa.

Samaisen saksalaisen tytön kanssa kävimme myös sushilla. Lätkäistäänpä vielä kuva tuosta herkusta.

Vielä lopuksi…

Z-burger:ssa voi valita pirtelönsä 75 eri maun joukosta.

Maito on isoissa muovisissa kanistereissa, aivan kuten elokuvissa.

Ruisleipää ei tunneta. Pitänee leipoa itse. Muutakaan suomalaista ruokaa ei tunneta, siispä valmistettava itse. Kuvasarjassa on viime joululta itse tehty herkku: porkkanalaatikko.


Salmiakkia ei tunneta.

Wasan näkkileipää saisi ostaa paikallisesta herkkukaupasta ylihintaan. Mutta kukapa haluaisi maksaa liikaa kuivasta leivästä, saatikka tukea ruotsalaista firmaa.

Ksylitol-purkkaa saa tilattua netistä, mutta purkkakauppa.fi ei postita ulkomaille.

Coca-Cola on maailman tunnetuin brändi. Tiesittekö, että on kyseinen firma myy kevyt kolaansa myös kofeiinittomana? Tuskinpa. Vaniljan ja kirsikan makuista kuplajuomaa on kyllä myynnissä Suomessa. Täällä makuja on huomattavasti enemmän. Maistoinpa kerran jopa vadelma-kolaa.
 Pääsiäinen on tuloillaan, eikä mämmistä ole tietoakaan.

Vappuna saa vain haaveilla simasta ja munkeisa (ellen sitten valmista itse).

Jos haluaa jotakin kotitekoista, Suomesta muistuttavaa kuten kääretorttua tai lettuja, täytyy se valmistaa itse.
 

Kiinalaisesta ravintolasta lähtiessä saa tähteensä kantaa kotiin pienissä valkoisissa kartonkiastioissa.
 

Elokuvissa saa ostaa popcornia mussutettavaksi (aivan kuten Suomessakin). Täällä tosin kippojen koot eivät ole pieni, keskikokoinen ja suuri. Lähinnä oikeat sanat noita kippoja kuvaamaan ovat suuri, suurempi ja suurin (=10 litran ämpäri).

Että tällaisia ruokakokemuksia. Kuulumisiin!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Lupaus

Lupaan kirjoittaa teille uuden blogi-tekstin tämän viikon aikana. Olen jopa aloittanut kirjoitustyön! Tässä kuitenkin vain lisää kuvia projektiin.
Ohjeet paikallisen koulun seinällä.
Pihakoivu :)
Kuka arvaa, mistä olen tämän sotilaan bongannut?

lauantai 18. helmikuuta 2012

Lisää kuvia

Project 366 jatkuu.
Löytö lelulaatikosta.

Näitä otuksia oli Marylandissa puut pullollaan.

Rooman yksi tunnetuin nähtävyys. Tunnistatko?

Tämä teksti sijaitsee pihallamme ruusupuskan juurella.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä on täällä taas. Yhdysvalloissa kyseessä on yhtä suuri juhlapäivä kuin joulu tai kiitospäivä. Olen kyllä täällä ollessani huomannut, että asia on juuri näin. Ystävänpäivä ei ole mikä tahansa juhla. Kaupat aloittavat krääsän myymisen suurin piirtein heti uuden vuoden jälkeen. Hyllyillä on erilaisia suklaita ja karkkeja, nallekarhuja, mukeja, kortteja ja niin edelleen. Kaikki on koristeltu sydänkuvioin ja tekstein ”love”, ”be my valentine”, ”I love you”, ”kiss”, ”hug”, ”XOXO” ja ”happy valentine’s day”.

Tavaroilla ei paljoa hintaa. Kivan ystävänpäivänallen saa viidellä dollarilla ja A3-kokoinen rakkaudentunnustus postikorttina maksaa 6 dollaria. Siitä en sitten tiedä, että pitääkö tuon kokoinen kortti lähettää pakettina vaiko kirjeenä.

Suomessa on tapana muistaa ystäviä helmikuun neljätoista, melkein kaikkialla muualla maailmalla päivä on tarkoitettu rakastavaisille. Luin HS:n sivuilta, että amerikkalaiset kuluttavat melkein 20 miljardia dollaria rakkaidensa muistamiseen. Minuakin on muistettu tänään. Ei tosin kukaan sulho, vaan host-perheeni. Sain heiltä lahjaksi sydänkuosiset varvassukat sekä suklaata. Mikä muuten on, että amerikkalaisten pitää tunkea maapähkinävoita myös konvehteihin? Yök!

Päivittelen nyt Project 366:n tässä samalla. Sovimme kuukauden aiheiksi päivälle 14 sydän ja päivälle 29 heijastus. Ystävänpäivän kunniaksi saatte kaksi sydäntä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Lyhyet kuulumiset

Tervehdys blogi-kansa. Lyhyesti sanottuna, minulle kuuluu hyvää. Viikot menevät hetkessä -olen ollut täällä Texasissa jo 3 viikkoa! Arkipäivät menevät työskennellessä ja viikonloppuisin minulla on vapaata. Kiva järjestely. 

Viime torstaina vietimme host-isäni syntymäpäivää. Kotiimme kutsuttiin muutama perhetuttu syömään host-äidin valmistamia lasagne-rullia (olivat muuten makoisia!) Perjantaina lähdin host-vanhempieni mukaan paikalliseen ravintolaan nauttimaan toisen juhla-aterian, tällä kertaa host-isäni siskon kustantamana. Pitihän veljen syntymäpäiviä päästä juhlimaan. 

Lauantaina kävimme viimeinkin pankissa avaamassa minulle tilin ja sain 3 viikon palkkani. Mikä kummallista, tälläkään kertaa minun ei tarvinnut odottaa palvelua ollenkaan. Missä ovat kaikki usalaiset eläkeläiset? Bingohalleissa? No, sen tiedän, etteivät he ole ainakaan pankeissa.

Nyt pyhäpäivän koittaessa, heti aamutuimaan onkin hyvä aika päivitellä myös Project 366. Tässä pari uutta kuvaa projektia varten.
Wien
Wien

Southlake
Kuopio
Washington DC (kyllä, se on juuri se rakennus)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kirkkoja

Project 366:seen valittiin tänään esiteltäväksi kirkkoja. Tässä teille kuvat viimeiseltä 5 päivältä. Viisi eri kaupunkia, teidän tehtäväksi jää arvata, missä mikäkin kirkko sijaitsee. Tosin taitaa olla liian helppo pähkinä purtavaksi. Tässä kaupunkien nimet: Helsinki, Kajaani, s'Hertogenbosch, Vatikaani ja Wien.





maanantai 6. helmikuuta 2012

Viikonloppu

Lauantaina sain kutsun kaveriltani lähteä hänen ja hänen ystäviensä kanssa Urban Air–nimiseen paikkaan. Kyseessä oli sisäleikkipaikka, joka oli täynnä trampoliineja.







Ennen kuin meille annettiin pomppimiseen oikeuttavat rannekkeet, meidän tuli allekirjoittaa paperi, jossa lupasimme muun muassa olla haastamatta firmaa oikeuteen, jos onnistumme katkomaan jalkamme hyppiessämme. Kovin amerikkalaista?

Sääntöjä oli lukuisia:





















Raskaana olevilta koko lysti oli kielletty.

Hauskaahan meillä oli. Parikymppiset ihmiset riehuivat siinä missä 7-vuotiaat lapsosetkin. Miettikääpä sitä.

Sunnuntaina käväisin kolumbialaisen au pairin kanssa elokuvissa katsomassa Extremely Loud and Incredibly Close. Minä pidin tuosta leffasta.

Myöhemmin illalla istahdin sohvalle host-perheeni seuraan tuijottamaan Super Bowlia. Tiedän, että tämä show näytetään myös Suomessa, mutta keskellä yötä. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin oleskella perheen kanssa, syödä hyvin ja katsoa kun aikuiset miehet taklaavat toisiaan minkä kerkiävät. Tosin minulle kerrottiin, ettei jalkapallo ole syy katsoa Super Bowl, vaan mainokset ja väliaikashow. No, minun mielestäni mainokset ja Madonnan tähdittämä väliaika olivat koko illan parhain anti.

torstai 2. helmikuuta 2012

Jäätä

Project 366 uudet kuvat. Kuvassa numero 32 on... eipäs kerrotakaan. Keksikää itse. Kuva 33 esittelee teille kuvan jäätyneestä ruusunmarjasta.