Ystävänpäivä on täällä taas. Yhdysvalloissa kyseessä on yhtä suuri juhlapäivä kuin joulu tai kiitospäivä. Olen kyllä täällä ollessani huomannut, että asia on juuri näin. Ystävänpäivä ei ole mikä tahansa juhla. Kaupat aloittavat krääsän myymisen suurin piirtein heti uuden vuoden jälkeen. Hyllyillä on erilaisia suklaita ja karkkeja, nallekarhuja, mukeja, kortteja ja niin edelleen. Kaikki on koristeltu sydänkuvioin ja tekstein ”love”, ”be my valentine”, ”I love you”, ”kiss”, ”hug”, ”XOXO” ja ”happy valentine’s day”.
Tavaroilla ei paljoa hintaa. Kivan ystävänpäivänallen saa viidellä dollarilla ja A3-kokoinen rakkaudentunnustus postikorttina maksaa 6 dollaria. Siitä en sitten tiedä, että pitääkö tuon kokoinen kortti lähettää pakettina vaiko kirjeenä.
Suomessa on tapana muistaa ystäviä helmikuun neljätoista, melkein kaikkialla muualla maailmalla päivä on tarkoitettu rakastavaisille. Luin HS:n sivuilta, että amerikkalaiset kuluttavat melkein 20 miljardia dollaria rakkaidensa muistamiseen. Minuakin on muistettu tänään. Ei tosin kukaan sulho, vaan host-perheeni. Sain heiltä lahjaksi sydänkuosiset varvassukat sekä suklaata. Mikä muuten on, että amerikkalaisten pitää tunkea maapähkinävoita myös konvehteihin? Yök!
Päivittelen nyt Project 366:n tässä samalla. Sovimme kuukauden aiheiksi päivälle 14 sydän ja päivälle 29 heijastus. Ystävänpäivän kunniaksi saatte kaksi sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti