Jäätelöautomaatti ja lohikäärmeauto

Päätin taas viikon tauon jälkeen päivittää project 366:n. Tässä kahdeksan uutta kuvaa.

Rakkautta hiekassa

Kukka

Näitä otuksia riittää

Toblerone poikineen

Jäätelöautomaatti lukion aulassa. Toiminta-ajat "ennen koulua" ja "koulun jälkeen"

Pelkästäänkö työntekijöiden pitää pestä kädet?

Tämä auto on nimetty lohikäärmeeksi

Yhdysvalloissa tiedät aina mihin ilmansuuntaan olet ajamassa

Cowboys Stadium

Pääsin vierailemaan eilen lauantaina paikallisen jalkapallo (huom! amerikkalaisen) joukkueen kotiareenalla. Wikipediasta kun kurkistaa areenan tietoja, saa selville, että penkkejä löytyy 80 000 katsojalle. Ihan vertailun vuoksi päätin kurkata, mikä mahtaa olla Hartwall areenan kapasiteetti. Maksimi määrä Hartwall areenalla järjestettävään konserttiin on 15 000 ihmistä. Siis vajaa viidesosa siitä, mitä Cowboys Stadium nielee sisäänsä!

Nahkapenkit mukitelinein varustettuna

Jos uskomme wikipediaa ( ja miksemme uskoisi? Onhan tuo sentään kaikkien muokattavissa oleva sähköinen tietosanakirja) Cowboys Stadium on Yhdysvaltojen 25. suurin jalkapallo areena. Siis sehän tarkoittaa käytännössä aivan pikku kyläpahaisen hikistä nurmikenttää. Toista se kyllä oli sisältä…

Mikä mahtoi olla sitten vierailuni syy areenalle? No syyhän oli tietenkin poliisit ja palomiehet! Vuotuinen varainkeruukampanja pistää paikalliset poliisit ja palomiehet mittelemään toisiaan vastaan amerikkalaisen jalkapallon saralla. Pelistä en ymmärtänyt juuri mitään, mutta fiilis oli mukavan leppoisa ja areena oli kaunis niin päältä kuin sisältä.

Host-isäni pelasi poliisien joukkueessa. Kaikessa pelin tiimellyksessä ja tohinassa pääsi sattumaan ikävä haaveri: hänen olkapäänsä muljahti sijoiltaan. Ehkä tämän (tai jonkin aivan toisen syyn takia), poliisit hävisivät lopulta ottelun lukemin 21-13 tai jotain sinne päin.

Pelin alussahan laulettiin jo tutuksi tullut Amerikan kansallislaulu seisten, oikea käsi sydämen päälle asetettuna. Kerron teille kumminkin totuuden: minä en näin tehnyt, olenhan suomalainen. Paikalla oli myös molemmille joukkueille cheerleaderit. Ala-asteikäiset tytöt (ja pari poikaa) olivat pukeutuneet asiaan kuuluvalla tavalla ja voltit ja kärryn pyörät onnistuivat heiltä leikiten. Olin aavistuksen kateellinen.

P.S. Tänään tulee kuluneeksi 8 kuukautta reissussa.

Voiko olla?

Kaikkeen ihmeelliseen sitä törmääkin, kun selaa mainoslehtiä. Päätin piristää päiväänne ja ottaa teille muutaman otoksen amerikkalaisesta tarjonnasta koskien muun muassa kodin sisustusta ja puutarhan maisemointia.

Kesäisiä kuvia

Päivitän heti näin viikon aluksi project 366:n. Kesäkuun aiheiksi valitsimme "tuli" ja "vesi".

Näkymä Näsinneulasta

Pieni "ankan" poikanen uiskenteli veessä...

Veljeni syntymäpäivän (14.) kunniaksi omakuva hänestä...

Tuli

Kuvio hameessa

Myrskyillan kuva

Monopoly

8-vuotias hoidokkini kysyi minua pelaamaan Monopolya hänen kanssaan. Kerrottakoon teille totuus: rakastan lautapelejä, mutta en pidä Monopolysta. Koska minulle maksetaan lasten kanssa leikkimisestä, suostuin pojan pyyntöön.

Lautahan näytti samalta kuin suomalainen versionsa. Tosin tietysti katujen nimet olivat erilaiset. Otin teille kuvan paikallisesti ”Simonkadusta” sekä ”Erottajasta”.  Myös talot ja hotellit olivat samanlaiset, mutta nappuloissa oli eräs aivan outo kimpale. Rahasäkki kai tuo lienee. Mikä minua hämmästytti kovin, oli setelien summat. Pienin summa oli yksi dollari ja suurin 500 dollaria. Vuokrat tonttia kohti saattoivat olla vain 18 dollaria. Kyllä minä pidän suurista summista pelattaessa Monopolya!

 

En muista mitä suomalaisen Monopolyn TULOVERO-ruudussa sanotaan. Onko niin, että myös Suomessa saa valita 10% tuloistaan tai kiinteän summan?

 

Säännöt eivät muuten menneet yhtään niin kuin oikeassa Monopolyssa, mutta päätin olla puuttumatta pojan sääntöihin. Muun muassa rakentaa sai heti kun oli ostanut tontin, vankilasta ei tarvinnut maksaa itseään ulos, kaikki maksut tapahtuivat pankkiin ja tontteja ei kiinnitetty, jotta pelin lopun häämöttäessä saisi enemmän rahaa. Sopi minulle, sillä tämä vähensi peliaikaa neljästä tunnista 10-20 minuuttiin.

Kun olin tappiolla, alkoi pelikamuni jakaa minulle rahaa omistaan ”I help you”. Selitin pojalle, että pelin TARKOITUKSENA on, että muut pelaajat menettävät rahansa, ja vain yksi voi voittaa.

Saa nyt nähdä monenako päivänä pelaamme Monopolya. Onhan tässä kesälomaa jäljellä.

P.S. Tapahtuipa tässä viikolla sellainenkin, että samainen hoidokkini pyysi minua poikkeamaan pikaruokapaikan drive-in-luukulla ostamassa hänelle ruokaa. Kieltäydyin, ja sanoin meidän menevän kotiin, missä kokkaisin pojalle lounaan.  Vastaus tuli huokaisten ”You are just like my parents”. Kysyin häneltä, että mikä minun sitten pitäisi olla? ”My babysitter”, kuului pojan vastaus.

No, talon sisällä pitää olla vain yhdet säännöt, joten kaipa minä sitten olen kuin yksi hänen vanhemmistaan.

Kesäkuun kuvia

Project 366 on edelleen voimissaan. Tässä kesäkuun alkupäivien kuvat.

Tällainen otus mateli vastaan leikkikentällä.

Kukka

Kyltti ravintolassa opastaa wc:hen.

Eläintarhan asukki.

Voi raukkaparkaa!

m&m on suuri juttu Yhdysavalloissa.

Amerikkalaiset rakastavat töhriä autojensa ikkunat teksteillä.

Ehtymätön lähde.

 

 

Perhonen tarttuneena ikkunani hyttysverkkoon.

Kesäkuinen koski

Rantamaisema kesämökiltä.

Muutama sana kouluista

Kesäloma alkoi. Tarkoittaa siis sitä, että minulla tulee olemaan kotona kolme lasta 9 tunnin vahtivuorollani. Tiedossa on varmasti hauskoja hetkiä sekä aikoja, jolloin minun pitää erottaa lapset toistensa kurkuista.

Alkuun tällainen ihmettelemisen arvoinen asia. Bongasin nämä automaatit ala-asteen käytäviltä.

Amerikkalainen koulujärjestelmä on jokseenkin kummallinen. Täällä ei tunneta varsinaista lastentarhaa eikä päiväkerhoja, vaan suurin piirtein kaikki edellä mainittu kulkee nimellä ”pre-school” oli huonolle suomelle käännettynä ”ennakko-koulu”.

Pre-school aloitetaan 3-vuotiaana, kindergarteniin mennään 5-vuotiaana, ensimmäiselle luokalle siirrytään kun täytetään kuusi. Vitosluokkaan (11-vuotiaaksi asti) ollaan elementary schoolissa, minkä jälkeen siirrytään middle schooliin. Tässä koulussa toimivat luokat 6-8. Täytettäessä 14 on aika aloittaa high school, joka kestää täällä Amerikassa neljä vuotta aina kahdenteentoista luokka-asteeseen asti. ”Lukiosta” valmistuessa amerikkalaisnuoret ovat 18-vuotiaita.

Opettajat saavat maalatut parkkiruudut kouluvuoden alussa, jos ovat valmiita maksamaan siitä pienen summan. Kuvat ovat paikallisen high schoolin pihalta.

Suurin piirtein kaikki urheilu tapahtuu kouluissa, eikä varsinaisia koulun ulkopuolisia urheiluseuroja ole. Ainakaan minä en ole törmännyt tällaiseen. Urheilu tapahtuu koulupäivän jälkeen, mikä pidentää entisestään koulupäivien pituutta. Jotkin lajit tosin ovat aikaisin aamulla, jopa alkaen kello kuusi.

Mitä tässä olen kouluelämää seurannut, niin sen ainakin voin sanoa, etteivät amerikkalaiset panosta teksti-/tehtäväkirjoihin. Kotitehtävät (jos niitä on lainkaan) tulevat monistemuodossa. Toiselta luokalta valmistunut hoidokkini kantoi kotiin aina kouluviikon aluksi neljän sivun monistenipun, josta tehtävät piti olla tehtynä perjantaiaamuun mennessä. Nivaska sisälsi kaksi sivua äidinkieltä (englantia) ja 2 sivua matematiikkaa. Jos oikein muistan, niin toisella luokalla meille tuli melkein tuon verran kotitehtäviä joka päivä, eikä suinkaan joka viikko.

Amerikkalaiset panostavat todella paljon oman maansa ja osavaltionsa historian opiskeluun. Matematiikan saralla minusta taas tuntuu, että autoin host-muksuani kolmen kuukauden ajan aivan samoissa tehtävissä. Ja omana mielipiteenäni, tapa opettaa kertolaskuja oli aavistuksen ontuva. Bongasin myös tehtävän, joka sisälsi asiavirheen. Otin teitä varten kuvakoosteen.

Miksi tehtäväkirjoja ei sitten suosita? Host-äitini valaisi minua, ja kertoi, että tämä järjestelmä on ollut käytössä muutamia vuosia. Johtuu kuulemma ihan siitä syystä, että opettajien pitää itse kustantaa oppitunneilla käytettävät materiaalit (tietyissä kouluissa/osavaltioissa ainakin). Monistenipun kopioiminen tulee halvemmaksi kuin tehtäväkirjojen ostaminen. Rahassa ehkä säästetään, muttei materiaaleissa. Kuitenkin seinälle ripustetussa julisteessa kerrotaan, kuinka planeettamme voidaan pelastaa.

Kouluissa on tarjolla pientä maksua vastaan lounas. Nappasin teille kuvan koulun seinällä roikkuneesta ruokalistasta.  Vaihtoehtoja on useita ja valikoima on aavistusta eksoottisempi kuin suomalainen ”jauhelihamakaronilaatikko ja porkkanaraaste”.

Harva oppilas kävelee tai pyöräilee kouluun. Täällä kulkuneuvona toimii keltainen koulubussi tai perheen auto. Meidän perheessämme vanhempi koululaisista tulee ja menee bussilla, kun taas nuorempi kuskataan kouluun. Tämä ihan sen takia, että meidän piirikunnassamme/osavaltiossamme bussikyyti ei ole ilmainen. Tulee halvemmaksi kuskata toinen muksuista kouluun, kuin että pulittaisi molemmille lapsista bussiliput.

Sananen vielä koulubusseista. Kun bussi pysähtyy ottamaan/jättämään koululaisia, laittaa kuski päälle vilkkumaan ensin keltaiset valot. Tämä kertoo bussin aikeista pysähtyä. Pysähtymisen jälkeen valot muuttuvat vilkkuviksi punaisiksi, mikä tarkoittaa sitä, ettei bussia saa ohittaa vaan jokaisen tiellä liikkuvan auton tulee pysähtyä ja odottaa, että lapset ovat siirtyneet turvallisesti bussille/bussilta. Jos punaisten valojen ohituskieltoa ei noudata, voi ohittajalle rapsahtaa parin tuhannen dollarin sakot.