Apteekissa

Joshilla oli tänään aamulla kurkku kipeä, joten hänen ei tarvinnut lähteä kouluun. Minun tehtäväkseni jäi kuskata hänet apteekkiin, jotta mahdollinen streptokokki-infektio voitaisiin sulkea pois. Siis mitä? Apteekissako muka tehtäisiin diagnooseja, hekoheko. No, täällä puolella palloa tehdään.

Apteekit muutenkin eroavat paljon suomalaisesta apteekista. Täällä suurin osa apteekeista on pharmacy storeja, eli käytännössä sekatavarakauppoja, joissa apteekin tiski on jossakin perimmäisessä nurkassa. Apteekki, jossa me vierailimme, oli vieläkin erikoisempi. Varsinaisen apteekkinurkkauksen vieressä oli ”minute clinic”, jossa minun tietämyksen mukaan työskenteli kaksi sairaanhoitajaa. Klinikalla on muun muassa mahdollista saada influenssapistoksia hintaan 10 dollaria. Me menimme sinne teettämään nieluviljelyn, streptokokkitartunnan pikatestin. Tuloksen sai odottaessa ja reseptikin olisi kirjoitettu tarvittaessa matkaan mukaan.

Pikatestin tulos oli negatiivinen ja nyt odotetaan vielä vuorokausiviljelyn tulos ja varmistutaan asiasta. Diagnoosina on tällä hetkellä akuutti nasofaryngiitti eli siis nenänielun tulehdus eli nuha. Oireita helpottamaan suositellaan:

• NaCl-liuos: 2 suihketta molempiin sieraimiin joka kolmas tunti
• ibuprofeeni, 200mg tabletti: 1-2 tablettia 6-8 tunnin välein tarvittaessa kipuun ja kuumeeseen. Ota ruoan tai maidon kanssa ehkäistäksesi mahaärsytystä.

Pojan ollessa tutkittavana minä kurkkasin apteekin lääkevalikoimaa. Tässä teille muutama ilma reseptiä saatava kipulääke.

Naprokseeni 220 mg, 500 tabletin paketissa hintaan 14,49 USD. Ohjeena 1 tabletti kolme kertaa päivässä.

Asetyylisalisyylihappo 81 mg (women´s aspirin), 60 tabletin paketissa. Ohjeena 4-8 tablettia joka neljäs tunti. Ei enempää kuin 10 tablettia vuorokaudessa.

Ibuprofeeni 200 mg, 100 tabletin paketissa hintaan 13,49 USD (400 mg ibuprofeenia ei ollut edes hyllyssä!) Ohjeena 1 tabletti 4-6 tunnin välein, enimmäisannos vuorokaudessa 6 tablettia.

Asetaminofeeni eli suomalaisille tutummin parasetamoli 500 mg 500 tabletin paketissa hintaan 18,99 USD. Ohjeena 2 tablettia 4-6 tunnin välein. Ei enempää kuin 8 tablettia vuorokaudessa

Hyllyssä oli myös muutamia tuttuja merkkejä kuten Visine, Systane, Lamisil sekä Alli. ProSport-tuet saa täällä huomattavasti edullisempaan hintaan kuin Suomessa. Olihan hyllyillä vaikka mitä, mutta tässä teille joitakin kuulumisia usalaisesta apteekista.

P.S. Lisätään teille kuva flunssa-lääkkeistä. Näitä rohtoja minulle tarjottiin, kun sain ääneni katoamaan muutama viikko sitten: yskänlääkettä (hillitsijää ja limanirrottajaa samassa tabletissa), suolatippaa ja sinkkiä (imeskelytabletteina).

P.P.S. Niin ja ostin muuten setiritsiiniä viime viikolla. 5 tabletin paketti maksoi 4,79 USD. Huh mikä hinta, sillä kyseessä ei ollut edes Zyrtec. Lisätään kuva. Suomessa taitaa saada 10 tablettia setiritsiiniä hintaan 3,98 euroa.

Thanksgiving eli kiitospäivä

On jälleen kerran aika alkaa tapella tämän blogi-työkalun kanssa ja koittaa saada teille aikaiseksi jotakin luettavaa. Pistäkää rohkeasti kommentteja, niitä nimittäin on hauska lueskella. Tosin, jos kommentti koskee kuvien asettelua tai kielioppivirheitä, älkää vaivautuko. Tiedän kertomattakin, että nämä molemmat aihealueet tökkivät.

Viime torstaina eli 24. marraskuuta täällä vietettiin kiitospäivää. Mitä suomalaiselle tulee ensimmäisenä mieleen tuosta sanasta? Itse osasin liittää siihen kolme asiaa: kalkkuna, yhdessäolo ja jalkapallo. Voin vain todeta, että tätä se käytännössä olikin.

Kiitospäivä on perhejuhla, mikä näkyy muun muassa liikenteen määrässä. Kaikki tiet ovat tukossa, kun ihmiset suuntaavat kotiin tai sukulaisten luo ahtamaan vatsansa täyteen kiitospäivän herkkuja. Minulle ilmoitettiin viikon alussa, että perhe lähtee New Jerseyhyn sukuloimaan – ja au pair jää kotiin. Selvä.

Minä pistin sähköpostiviestin au pair – ryhmäläisilleni ja kysyin, pystyisikö kukaan tulemaan luokseni viettämään kiitospäivää. Postini sai 21 au pairia ja vain viisi heistä vastasi minulle. Neljä heistä ei voinut osallistua. Ainoa, joka olisi voinut osallistua köyhälle ei-amerikkalaiselle aterialleni, oli saksalainen Christina. Mutta ennen kuin ehdin ostaa kymmenen kilon kalkkunan, niin sain häneltä kutsun tulla hänen isäntäperheensä luo kiitospäivän aterialle. Ja minähän menin!

Kiitospäivä valkeni kauniin aurinkoisena. Nukuin ruhtinaallisen pitkään – jopa puoli yhdeksään asti, minkä jälkeen päätin aktivoitua ja lähteä hurraamaan ”Turkey chase”-juoksijoille. Kalkkunan jahtaus on täällä perinteinen kiitospäivän hyväntekeväisyystempaus. Valitettavasti nimestään huolimatta en nähnyt yhtäkään pakoon juoksevaa kalkkunaa, vaan ainoastaan sadoittain virkeitä juoksuasuihin pukeutuneita kansalaisia.

Tulin takaisin kotiin ja leivoin viemisiksi omenapiirakan. Sitten olikin jo melkein aika lähteä ajelemaan juhlapaikalle. Onneksi tähän mennessä tiet olivat jo tyhjentyneet ja tuntuikin perin kummalliselta ajella niin autioilla teillä. Tuntui niin kotoisalta.

Perhe, jossa vierailin, oli todella mukava. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 2-vuotias suloinen tyttö. Kiitospäivää olivat saapuneet viettämään myös perheen äidin sisko sekä siskon tuleva aviomies. Meitä oli siis paikalla pienehkö seitsemän hengen porukka, mutta ilmapiiri oli mitä mainioin.

Pöytä oli tupaten täynnä ruokaa, aivan kuten meillä suomalaisilla jouluna. Ahtamistyylikin oli kuin suoraan suomalaisesta joulupöydästä: kupu täyteen herkkuja ja sitten voivotellaan kun ollaan ratkeamaisillaan.

Meillä oli aterialla kaikki pakolliset eväät eli

1.      Kalkkuna

2.      Stuffing (tämä on sellainen leipämuru-pyttipannun tyylinen täyte)

3.      Perunamuusia

4.      Karpalohyytelöä

5.      Bataattia

6.      Kastikkeita

7.      Vihreitä papuja

Tämän perinteisen menun lisäksi Christina oli leiponut meille leipää. Täytyy tunnustaa, että se oli parasta leipää, mitä olen täällä ollessani syönyt. Ei muuten ollut mitään vaaleata höttöä! Ja päälle kun sipaisi vielä kotitekoista valkosipulivoita, niin ai että kun maistui.

 

Voisi luulla että me kaikki suomalaiset olemme lihan perään, mutta harmikseni täytyy todeta, ettei kalkkuna ollut erityisen hyvää. Suosikikseni kiitospäivän aterialta nousi tietenkin tuo mainitsemani leipä sekä nuo bataatit. Bataatit oli keitetty lohkoina, jonka jälkeen ne oli maustettu ja laitettu kypsymään uuniin. Mausteet olivat hyvin jouluisia. Seassa oli muun muassa kanelia, inkivääriä, appelsiinimehua ja pekaanipähkinöitä.

Varsinaisen aterian kruunasi sitten omenapiirakat sekä mustikka-juustokakku. Tietenkin omenapiirakan kanssa sai lisäksi vielä vaniljajäätelöä.

Ruokailun jälkeen kaikki auttoivat siivoamisessa ja tiskaamisessa. Kun paikat oli saatu siistittyä, otimme muutaman erän Jengaa, mikä siis on täysin sama peli kuin Huojuva torni.

Kiitos hauskasta yhdessäolosta kiitospäivänä!

 

P.S. Black Friday on kiitospäivää seuraavan perjantain nimitys. Se on virallinen päivä, jolloin kaupat aloittavat joulua ennakoivat alennusmyynnit. Meno on aivan päätöntä, joten jäin kotiin askartelemaan joulukortteja. Voitte lukea mitä HS oli kirjoittanut perjantaista

http://www.hs.fi/ulkomaat/Shoppausraivo+kuumensi+tunteita+kiitosp%C3%A4iv%C3%A4n+alerynt%C3%A4yksess%C3%A4/a130555012968

Tyypillinen arkipäiväni

Klo 6:20 herätyskello soi ja on aika nousta ylös

Klo 6:30 kapuan yläkertaan ja herätän pojat. Palaan takaisin alakertaan keittiöön. Valmistan aamupalan.

Klo 6:35 askeleeni johtavat jälleen yläkertaan, koputan uudestaan poikien oville ”Time to wake up”. Takaisin keittiöön, kiskon oman aamupalan naamaani.

Klo 6:40 menen taas yläkertaan, vaativampi koputus ja kehotus tulla aamupalalle. 

Klo 6:50 Will tulee aamupalalle (useamman huutelun ja kehotuksen jälkeen). Pakkaan hänen lounaansa.

Klo 6:55 host-isä tulee takaisin lenkiltä, valmistautuu viemään Joshin kouluun.  Will jää syömään aamupalaa. Jos isällä on kiire, niin minä kuskaan Joshin koululle. (Tai siis Josh vie tavallaan itse itsensä, sillä hänellä on lupa harjoitella ajamista kortillisen aikuisen istuessa pelkääjän paikalla).

Klo 7:15 tullaan kotiin, hoputetaan Williä, lastataan auto ja ajetaan toiselle koululle.

Klo 7:35 olen jälleen kotona. Käyn hakemassa yläkerrasta poikien pyykit, suuntaan kellariin pesukoneen luo. Siistin keittiön, poikien huoneet, ripustan pyykin kuivumaan (tai heitän sen kuivausrumpuun).

Klo 8:30 olen tehnyt kaikki pakolliset kotiaskareet.

Klo 8:30 – 14:30 TYLSISTYN.

Klo 14:30 Josh tulee kotiin koulusta (ellei hänellä ole koripalloharkkoja).

Klo 15:00 Will tulee kotiin koulusta. Autan häntä läksyissä.

Klo 16:30 Läksyt on yleensä saatu tehtyä ja on aika pelata pari erää koripalloa takapihalla. Häviän.

Klo 17:00 valmistetaan päivällinen –tai lämmitetään jotakin pakkasesta.

Klo 18:00 -18:30 host-isä tulee kotiin, vapaa-aikani alkaa.

Klo 18:30 – 22:00 TYLSISTYN.

Klo 22:00 – 6:20 nukun.

Täytynee keksiä jotakin tekemistä noihin ajanjaksoihin, joissa lukee tällä hetkellä ”TYLSISTYN”. Kohta olen niin tylsä, että minuun voi käyttää sanontaa: ”Hän ei ole penaalin terävin kynä”. Vai tarkoitetaankohan sanonnalla jotakin aivan muuta…

Mitä minä sitten teen päivisin? Valmistan päivällisen etukäteen, luen, surffailen Internetin ihmeellisessä maailmassa, juttelen kavereiden ja perheen kanssa, siivoan (vaikka se ei minulle kuulukaan), käyn kaupassa/kirjastossa, kävelen keskustaan ja takaisin, kirjoitan sähköposteja/blogia (no, blogia en niin paljoa) ym. kaikkea turhaa.

Tänään kävin Social Security Officessa hommaamassa itselleni Social Security Numberin. Perusvirasto: kukaan ei hymyillyt ja meikäläinen kiilattiin jopa jonossa! No, kortti ja numero tulee parin viikon päästä.

P.S. Täällä on vielä lämmintä, lumesta ei ole tietoakaan.