Thanksgiving eli kiitospäivä

On jälleen kerran aika alkaa tapella tämän blogi-työkalun kanssa ja koittaa saada teille aikaiseksi jotakin luettavaa. Pistäkää rohkeasti kommentteja, niitä nimittäin on hauska lueskella. Tosin, jos kommentti koskee kuvien asettelua tai kielioppivirheitä, älkää vaivautuko. Tiedän kertomattakin, että nämä molemmat aihealueet tökkivät.

Viime torstaina eli 24. marraskuuta täällä vietettiin kiitospäivää. Mitä suomalaiselle tulee ensimmäisenä mieleen tuosta sanasta? Itse osasin liittää siihen kolme asiaa: kalkkuna, yhdessäolo ja jalkapallo. Voin vain todeta, että tätä se käytännössä olikin.

Kiitospäivä on perhejuhla, mikä näkyy muun muassa liikenteen määrässä. Kaikki tiet ovat tukossa, kun ihmiset suuntaavat kotiin tai sukulaisten luo ahtamaan vatsansa täyteen kiitospäivän herkkuja. Minulle ilmoitettiin viikon alussa, että perhe lähtee New Jerseyhyn sukuloimaan – ja au pair jää kotiin. Selvä.

Minä pistin sähköpostiviestin au pair – ryhmäläisilleni ja kysyin, pystyisikö kukaan tulemaan luokseni viettämään kiitospäivää. Postini sai 21 au pairia ja vain viisi heistä vastasi minulle. Neljä heistä ei voinut osallistua. Ainoa, joka olisi voinut osallistua köyhälle ei-amerikkalaiselle aterialleni, oli saksalainen Christina. Mutta ennen kuin ehdin ostaa kymmenen kilon kalkkunan, niin sain häneltä kutsun tulla hänen isäntäperheensä luo kiitospäivän aterialle. Ja minähän menin!

Kiitospäivä valkeni kauniin aurinkoisena. Nukuin ruhtinaallisen pitkään – jopa puoli yhdeksään asti, minkä jälkeen päätin aktivoitua ja lähteä hurraamaan ”Turkey chase”-juoksijoille. Kalkkunan jahtaus on täällä perinteinen kiitospäivän hyväntekeväisyystempaus. Valitettavasti nimestään huolimatta en nähnyt yhtäkään pakoon juoksevaa kalkkunaa, vaan ainoastaan sadoittain virkeitä juoksuasuihin pukeutuneita kansalaisia.

Tulin takaisin kotiin ja leivoin viemisiksi omenapiirakan. Sitten olikin jo melkein aika lähteä ajelemaan juhlapaikalle. Onneksi tähän mennessä tiet olivat jo tyhjentyneet ja tuntuikin perin kummalliselta ajella niin autioilla teillä. Tuntui niin kotoisalta.

Perhe, jossa vierailin, oli todella mukava. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 2-vuotias suloinen tyttö. Kiitospäivää olivat saapuneet viettämään myös perheen äidin sisko sekä siskon tuleva aviomies. Meitä oli siis paikalla pienehkö seitsemän hengen porukka, mutta ilmapiiri oli mitä mainioin.

Pöytä oli tupaten täynnä ruokaa, aivan kuten meillä suomalaisilla jouluna. Ahtamistyylikin oli kuin suoraan suomalaisesta joulupöydästä: kupu täyteen herkkuja ja sitten voivotellaan kun ollaan ratkeamaisillaan.

Meillä oli aterialla kaikki pakolliset eväät eli

1.      Kalkkuna

2.      Stuffing (tämä on sellainen leipämuru-pyttipannun tyylinen täyte)

3.      Perunamuusia

4.      Karpalohyytelöä

5.      Bataattia

6.      Kastikkeita

7.      Vihreitä papuja

Tämän perinteisen menun lisäksi Christina oli leiponut meille leipää. Täytyy tunnustaa, että se oli parasta leipää, mitä olen täällä ollessani syönyt. Ei muuten ollut mitään vaaleata höttöä! Ja päälle kun sipaisi vielä kotitekoista valkosipulivoita, niin ai että kun maistui.

 

Voisi luulla että me kaikki suomalaiset olemme lihan perään, mutta harmikseni täytyy todeta, ettei kalkkuna ollut erityisen hyvää. Suosikikseni kiitospäivän aterialta nousi tietenkin tuo mainitsemani leipä sekä nuo bataatit. Bataatit oli keitetty lohkoina, jonka jälkeen ne oli maustettu ja laitettu kypsymään uuniin. Mausteet olivat hyvin jouluisia. Seassa oli muun muassa kanelia, inkivääriä, appelsiinimehua ja pekaanipähkinöitä.

Varsinaisen aterian kruunasi sitten omenapiirakat sekä mustikka-juustokakku. Tietenkin omenapiirakan kanssa sai lisäksi vielä vaniljajäätelöä.

Ruokailun jälkeen kaikki auttoivat siivoamisessa ja tiskaamisessa. Kun paikat oli saatu siistittyä, otimme muutaman erän Jengaa, mikä siis on täysin sama peli kuin Huojuva torni.

Kiitos hauskasta yhdessäolosta kiitospäivänä!

 

P.S. Black Friday on kiitospäivää seuraavan perjantain nimitys. Se on virallinen päivä, jolloin kaupat aloittavat joulua ennakoivat alennusmyynnit. Meno on aivan päätöntä, joten jäin kotiin askartelemaan joulukortteja. Voitte lukea mitä HS oli kirjoittanut perjantaista

http://www.hs.fi/ulkomaat/Shoppausraivo+kuumensi+tunteita+kiitosp%C3%A4iv%C3%A4n+alerynt%C3%A4yksess%C3%A4/a130555012968