Halloween

Halloween, tuo aitoakin aidompi kummitusjuhla, jota ei vietetä Suomessa. Minäpä pääsin kokemaan aitoamerikkalaisen Halloweenin (kerta se on ensimmäinenkin). Pojilla oli poikkeuksellisesti koulusta vapaata. Josh lähti isänsä kanssa aamulla seuraamaan erästä paikallista oikeusjuttua. (Josh haluaa ryhtyä asianajajaksi, siksipä kiinnostus). Minä ja Will ryhdyttiin aamuvarhaisella tekemään tieteellistä tutkimusta. Willin tehtävänä on tehdä koripalloaiheinen tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää vaikuttaako välimatka heittojen onnistumiseen. Tutkimus tehdää joka päivä kahdeksan päivän ajan. Minä dokumentoin, hän toteuttaa.

Puoliltapäivin Will ja minä matkustimme bussilla metroasemalle, jossa tapasimme Joshin. Me kolme suuntasimme pääkaupungin sykkeeseen. Lounastettuamme pojat veivät minut Natural History Museumiin http://www.si.edu/Museums/natural-history-museum . Niin, sen voisin museosta mainita, että heidän mineraalinäyttelystään löytyy yksi suomalainen kivi. ”Helsingfors – Finland” luki nimikyltissä. Siis miten voi olla mahdollista, että kirjoittavat ruotsalaiseen tyyliin pääkaupunkimme nimen? Nauratti. Lupaan käydä joskus ottamassa kyseisestä laatasta teille kuvan.

Kierrettyämme näyttelyissä (joista suosikkini oli tottakai mikäs muu kuin jalokivet) suuntasimme Embassy Row – nimiselle kadulle. Nimestäkin voi päätellä, että kyseisen tien varrella on useampi kuin yksi suurlähetystö. No mitä kummaa me sinne menimme? Trick And Treat aikeissa tietysti! Suurin osa suurlähetystöistä ottaa osaa tähän hulluun perinteeseen ja jakaa karkkia kaikille halukkaille. Mutta mitenkä olivat asiat, kun saavuimme Suomen suurlähetystöön? Karkit olivat loppuneet! Mikä pettymys, murhe ja itku.

Suuntasimme takaisin kotiin ja hetken levähdettyämme minä ja Will lähdimme uudelle Trick And Treat –kierrokselle, tällä kertaa naapurien ovikelloja pimputtelemaan. Lapset olivat runsain joukoin liikenteessä, mitä ihastuttavimmissa ja kauhistuttavimmissa asuissansa. Ihmiset olivat koristelleet omat pihansa oikein viimisen päälle: oli kurpitsoita, kummituksia, noitia, hämähäkinverkkoja, luurankoja, hautakiviä ja niin edelleen. Iloksenne otin muutamia kuvia ihmisten pihoilta. Huonolaatuisia ovat, mutta saatte sentään jonkinlaisen käsityksen millaista täällä oli maanantai-iltana. Halutessanne voitte arvata, mikä kuvista on otettu meidän etuoveltamme.

 

Se siitä juhlapyhästä, seuraavaksi odotellaan kiitospäivää.

P.S. Nyt vaatekaappini ylähyllyllä on rasia täynnä karkkia. Minun saaliini oli pieni verrattuna esimerkiksi Willin saaliiseen. No näistä riittää minulle hetkeksi.