No niin rakkaat lukijat. Tilannehan meni niin, että unohdin pakata mukaani adapteri, joten ensimmäisen viikon jälkeen läppäristäni loppui akku. Eihän siinä mitään, kyllä täällä perheen luona on useampikin kone käytössä, mutta kun sellaisella perus (ei suomalaisille suunnatulla) näppäimistöllä kestää ikuisuus ennen kuin saa kirjoitettua kaikki ääkköset auki. Siispä kiltisti odotin päivää, jolloin host-isä tuli adapterin kanssa kotiin. Nyt voin vihdoinkin päivittää kuulumisiani.
Kerrottakoon mitä tapahtui au pair koulussa viikon loppupuolella.
Keskiviikko
Aamun ensiaterian jälkeen (eli siis aamupalan syötyämme), alkoi aamun luento opettajaa odotellessa. Ryhmäämme kuuluvat kaksi poikaa päättivät viihdyttää meitä lauluesityksellä, mikä loihtikin kaikille hymyhuulet kasvoille. Toinen pojista on kotoisin Brasiliasta ja toinen naapurimaastamme eli Ruotsista.
Aamupäivän luentojen jälkeen oli aika lounaalle, minkä jälkeen jatkoimme tehokasta opiskelua pitkälle iltapäivään. Tehtävänämme oli tehdä kollaasit eri ikäryhmistä, siispä ei muuta kuin leikkaa-liimaa-askartelemaan. Kello viideltä meillä oli ohjelmassa International Sing-along – tilaisuus . Jokainen maa pääsi esittämään oman maansa lastenlauluja, joihin liittyi jokin leikki. Me suomalaiset päädyimme ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat”-lauluun. Itse ehdotin laulettavaksi tarinaa leipuri Hiivasta, mutta muut kaksi olivat sitä mieltä, että leipuri-laulun tarina on liian vaikea selittää muunmaalaisille. Workshop safety järjestettiin illalla päivällisen jälkeen. Tilaisuuteen oli tulossa paikallinen poliisi kertomaan maan järjestyksestä ja laeista. Odotin todella kuivaa ja pitkäveteistä parituntista, mutta poliisisetä olikin todella hauska tapaus. Ryhmässä ei liene ketään, joka ei olisi nauramalla tienannut itselleen pidempää elämää.
”What is the first thing when I get out of the police car? Pull up my pants”
No, kun poliisisedästä oli selvitty, oli aika niin sanotulle ”candy picknicille”. Koululaiset olivat tuoneet mukanaan oman maansa herkkuja. Pistimme karkit pöydälle jakoon, ja eikun maistelemaan! Useat rakastuivat Fazerin siniseen, mutta arvaatteko, moniko piti salmiakkitäytteisistä konvehdeista? No, ainoastaan minä ja ruotsalaiset.
Torstai
Torstai oli ensimmäinen päivä, jolloin en herännyt kello viisi, vaan nukuin peräti puoli seitsemään asti. Aamupäivällä meitä koulutettiin kommunikoinnin saloihin. Meille opetettiin kuinka ongelmat pitää purkaa voileipä-mallin avulla. Ensin sanotaan jotain hyvää (päälimmäinen siivu leipää), sitten kerrotaan ongelma minämuodossa (täyte) ja viimeiseksi vielä sanotaan asiasta jotakin hyvää ja kaunista (alimmainen siivu leipää). Itse olen kyllä aina ajatellut, että täyte on parasta voileivässä, mutta ilmeisesti näin ei olekaan.
Kommunikointi luennon jälkeen jatkoimme edellisenä päivänä tekemiemme ryhmätöiden esittelyllä, mutta meidät keskeytettiin. Palohälytys. Kyseessä ei tietenkään ollut oikea tulipalo, vaan sähkötöistä johtunut häiriö paloilmoittimessa. Raahauduimme ulos sateeseen seisomaan ja odottelemaan palokunnan saapumista. Autot tulivat noin kymmenessä minuutissa ja saimme ihastella amerikkalaista palokalustoa.
Päästyämme takaisin luokkahuoneeseen, ei meillä ollut juuri enää aikaa ryhmätöille, vaan opettajamme jakoi meille diplomimme, minkä jälkeen juoksimme hakemaan laatikkoon pakatun lounaamme ja jatkoimme siitä sitten busseillemme. Oli aika lähteä tutustumaan New Yorki cityyn. Matkasimme puolisentoista tuntia kohti kaupunkia. Poimimme Jay-nimisen oppaamme mukaamme eräästä kadunkulmasta. Ensimmäinen pysähdys oli lautta-asema, jossa jonotimme kiltisti kaupunkilaisten kanssa päästäksemme Staten Islandille. Matkan ainoa syy oli se, että lautalta näkee Vapaudenpatsaan ilmaiseksi.
Pienen lauttamatkan jälkeen Staten Islandille ja takaisin, jatkoimme bussilla kierrostamme New Yorkissa. Jay oli mahtava opas ja kertoi mielenkiintoisia asioita kaupungista, muun muassa sen, mitä pizzeriaa käytettiin Spider Man 2:n kuvauksissa ja missä kukakin julkkis on joskus asunut. Hän osasi myös kertoa julkkisten maksamia vuokria, kuten 25 000 dollaria kuukaudessa. Bussimatkalla ohitimme myös Wallstreetille leiriytyneet mielenoisoittajat ja myöhemmin astuimme bussista alas ja kävimme ostamassa juustokakut (sellaiset pienet, muffinin kokoiset). Juustokakku oli todella herkullista!
Bussikierroksemme jälkeen meillä oli mahdollisuus käydä Top of the Rock nimisellä näköalatasanteella. Kävin, mutta valitettavasti sateisen sään takia näkyvyys oli nollassa 67 kerroksen korkeudesta huolimatta. Jos saan liitettyä videon tähän tekstiin, niin pääsette näkemään millaista kyytiä meidät kiidätettiin tuonna näköalatasanteelle (tai videossa itse asiassa tasanteelta pois).
Lähdettyämme rakennuksesta, minä ja meksikolainen ystäväni suuntasimme Times Squarelle, missä loppujen lopuksi päädyin maistamaan aitoa new yorkilaista hot dogia. Kuulkaa kansalaiset, kerron teille salaisuuden: hot dog ei edes maistunut hyvältä. Sateesta huolimatta paikalla oli paljon väkeä. Kuljeskelimme hetken aikaa ja lopulta suuntasimme kohti Empire State Buildingia. Matkan varrelta löytyi kuitenkin toinen vierailun arvoinen kohde nimittäin Central Station. Oli mahtavaa nähdä rautatieaseman kello, jonka niin monesti on bongannut elokuvista. Koska aikamme kaupungissa alkoi olla täynnä, suuntasimme siis sovitellu kohtaamispaikalle 34th streetin ja 5th avenuen kulmaan. Matkan varrella käväisimme vielä Starbucksissa ja matkamuistomyymälässä, josta mukaan tarttui valkoinen t-paita tekstillä ”I <3 NY”
Kun saavuimme koululle, pakkasin suurimman osan tavaroistani ja käytyäni pesulla, menin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti